Syksyisiä maisemia

Madisonissa alkaa pikkuhiljaa näyttää syksyltä! Vuodenajat on täällä jonkun verran jälkijunassa, ekat 3 viikkoa (reippaasti syyskuun puolelle asti) oli lähempänä 30 C lämmintä koko ajan. Sit viikossa kylmeni reippaasti. Viime viikonloppuna oli taas jotain 23 C, mutta nyt ollaan alle 20 asteen. Hyvin tarkenee vielä ilman kaulahuiviakin, Suomessa olisin jo piilottanu kaulani aikoja sitten etten saa flunssaa!

Yllä olevan rakennuksen alakerrassa on yliopiston kuntosali, muuten mulla ei oo siellä tunteja mutta toi on ehkä kivoimman näkönen rakennus kampuksella. Kuntosalikin on pienempi kun Tampereen yliopistolla, mutta kyllä silläkin toimeen tulee :) Reippailen edelleen ahkerasti juoksumatolla vaikka jälkimmäinen 5K-juoksu peruttiin, koska ihan varmasti vuoden aikana tulee muitakin tilaisuuksia. Oon päässy jo tosi hyviin tuloksiin lähtötasooni nähden, parhaimmillaan oon juossu mailin (=1,6km) aikaan 9:33! Tätä vauhtia alitan ihan reippaasti ekan tulosaikani seuraavalla kerralla :)

Äiti, jos olisit täällä niin sua sattuis varmaan silmiin ihan hirveesti :D Puut on tosi kivan värisiä! (Kuvan saa klikattua isommaks, jos et oo huomannu.) Tiedoks niille jotka ei ymmärrä, niin mun äiti tykkää syksyn väreistä puissa ja sitä sattuu aina silmiin syksyisin kun luonnossa on niin kaunista. :)

Ette arvaa miten ilahduin kun huomasin, että Monroe Streetin kaikista näteimmän talon pihassa on HOPEINEN VOLVO! Tai jotkut voi ehkä kuvitellakin :DD Talot on jotenkin pikkusen eri näköisiä täällä, ehkä ilmapiiriltään tai jotain? Vaikee selittää. Niinan kanssa mietittiin Skypessä että suomalaiset talot on ehkä jykevämmän tai laadukkaamman oloisia. Mutta joka tapauksessa sanoisin että Volvo pihassa nostaa talon arvoa reippaasti ;)

Odotan innolla syyslomaa, joka on 5.-9.10. Oon menossa koko loman ajaks Chicagoon :) Lähdetään vaihtariporukalla perjantaina, mä toimin turistioppaana koska oon periaatteessa paikallisia :D Muut tulee takas sunnuntaina, mutta mä jään tiistaihin asti. Maanantai-iltana on Amnestyn tilaisuus, jossa on puhumassa naisten oikeuksien puolustajia, ja odotan sitä innolla. Ihan mahtavaa päästä kuulemaan tarinoita tosielämästä, vaikka ne tulee varmaankin olemaan aika raakoja. Nytkin on jo tullu vastaan tosi ikäviä tapauksia. Ihan hirveetä miten jotkut tosi ihanat tytöt on joutunu kohtaamaan järjetöntä väkivaltaa jo ihan pieninä. Toisaalta oon tosi kiitollinen että oon saanu kuulla näistä asioista, koska just tän takia oon ajautunu naisten oikeuksien pariin. Ja just tän takia tiedän että oon oikeella polulla vaikka se on joskus ihan hiton raskasta. Asioiden täytyy muuttua, ja mä oon valmis tekemään töitä sen eteen koko loppuelämäni.

Voi olla että päädyn jossain vaiheessa päästämään feministisen raivoni valloilleen, yritän muistaa varoittaa koska herkkänahkaisimmat ei ehkä kestä kuulla kaikkea :P Vaikka luulen kyllä että ne jotka tätä lukee tietää jo ennestään jonkun verran mun ajatuksista. On se vaan rankkaa kun pitää pelastaa maailma. Kokeilkaa joskus ihan huvikseen!