♥ KIILTÄVIÄ VOLVOJA & NHL-JÄÄKIEKKOA ♥

Viimeisin Chicagon-reissu oli aivan huikea! Siitä on nyt jo viikko, oli vähän kiireitä :D Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Perjantai 15.2. oli ihan parhaita päiviä ikinä.  Pitkä päivä, mutta täynnä kaikkea mahtavaa joten ei haitannu :) Olin Chicagossa 6:n aikaan aamulla ja menin suoraan salille, koska olen hullu. Ja toisekseen koska se oli viimenen kerta kun pystyin käymään ennen kun salikortti meni umpeen. Sain otettua kivat päikkärit kaverin luona ennen kun suuntasin Chicago Auto Show'hun.

Menin sinne ihan vaan Volvojen takia :D Mukavasti meni parikymmentä minuuttia niitä silitellessä xD Ne oli niiiiin nättejä ja kiiltäviä. Ah. <3 Ehdin hetkeks istahtaa pariin niistä (C60 ja S80, yllä) ja olisin voinu jäädä sinne asumaan. Sit kun muutan Chicagoon niin tarvin ehdottomasti kansainvälisen ajokortin, että voin hankkia kiiltävän Volvon ja siihen Blackhawks-kilvet :DD

IHANA. <3 Voisin melkein mennä tollasen kanssa naimisiin. Ton tai XC70:n. Ei ehkä kuitenkaan ton värisen. Sellanen burgundinpunainen metallivärinen olis aika kiva. Tai musta jos se on XC90 (yllä).

Autonäyttelyn jälkeen hyppäsin bussiin ja sitten toiseen bussiin ja tapasin haltiakummini Lisan Blackhawks-ravintolassa. Syötiin terveellisesti (eli ei :D) ja sitten suunnattiin United Centerille Blackhawksien peliin :))) 

Olin "ihan pikkusen" herkässä mielentilassa kun päästiin perille. Olin odottanu niin kauan että pääsen sinne, se oli jotain ihan uskomatonta. ♥ Mentiin ihan jään lähelle ja minä vähän itkin :') Ja sitten lopetin ja myöhemmin itkin vähän lisää. Koska siellä oli vaan niin hyvä olla. ♥

 

Welcome to the Madhouse :))) Tervetuloa kotiin ♥ Madhouse suomentuu hullujenhuoneeksi, aika osuva nimitys koska koko areena sekoaa kun Blackhawks tekee maalin :D Ylhäällä kiekko putoamassa jäähän ekan erän alussa.

Taas oli tupa täynnä :) Ihan tajutont tunnelma. Haha, musta jopa tuntui hetken että menee taju parin maalin jälkeen :DD Hypin ja huusin tavalliseen tapaan aika railakkaasti, mutta tais olla turbovaihdekin päällä koska hetken aikaa huippas ja kerran näkö sumeni hetkeks xD En yhtään liioittele kun sanon että oli tajunnanräjäyttävä kokemus! Voitettiin 4-1.

ÄNÄRI. Ei muuta. :D

Alla video maalijuhlasta :) Toi halli oikeesti RÄJÄHTÄÄ. Ja Chelsea Dagger on ehkä maailman paras maalilaulu ikinä. ♥ Äänet täysille kun katotte :)

En pysty sanoin kuvailemaan miten täydellisen oikeelta United Centerillä olo tuntuu. Mun tähänastisen elämän parhaimpiin hetkiin kuuluu Kerhon mestaruus -06 ja Suomen MM-kulta 2011, mutta Blackhawksien pelissä joka ikinen hetki tuntuu samalta. ♥ Maailman paras tunne. ♥

Ens perjantaina sama uudestaan. ♥

VAGINAPÄIVÄ

Tänä vuonna en viettäny ystävänpäivää, enkä myöskään Valentine's Daytä. Mun teemana oli V-Day eli Vaginapäivä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Osana kansainvälistä One Billion Rising -liikettä me järjestettiin flash mob koulun ruokalassa! Se oli ihan mahtavaa :))) (Äiti, paina nuolesta niin saat videon pyörimään :D)

Meitä piti alun perin olla enemmän tanssimassa, mutta pärjättiin ihan hyvin pienelläkin porukalla :) Oli tosi siistiä yhdistää tanssiminen ja naisten oikeudet. Nyt huvittais järjestää flash mobeja vaikka joka päivä :D Vanhoja luita kyllä vähän kolottaa, mutta kyllä se tästä ;)

Meillä oli pöytä (tuolla taustalla) iltapäivällä näytetyn dokumenttielokuvan mainostusta varten. Oli hauska toivottaa ohikulkijoille Hyvää Vaginapäivää (Happy Vagina Day) ja seurata reaktioita :D Tulipahan rikottua tabuja ja hiljaisuutta naisiin kohdistuvan väkivallan ympärillä! Elokuvaa tuli kattomaan mukavasti porukkaa, ja sen jälkeen meillä oli hyvää keskustelua. Olin yks tapahtuman pääjärjestäjistä ja pääsin jakamaan tietouttani aiheesta, tykkäsin tosi paljon :)

Nyt kun oon päässy taas mukavasti sisuuntumaan naisten oikeuksien loukkauksista, oon tosi onnellinen että pääsen vihdoin huutamaan kunnolla... Huomenna meen mun ekaan NHL-peliin :))) Tätä on odotettu :D Perusteellista raporttia voi siis odottaa viikonlopun aikana!

ETUOIKEUS

Sain just Rotu & Etnisyys -kurssin kotitehtävät tehtyä, ja tuli polttava tarve kirjoittaa siitä, miten oon päätyny Yhdysvaltoihin asti opiskelemaan. Toivottavasti tää herättää ajatuksia vaikka et malttais kommentoida.

Olin jo ennen vaihtoon lähtöä tietoinen siitä, että oon tosi onnekkaassa asemassa kun pystyn opiskelemaan ulkomailla, mutta täällä ollessa mun ymmärrys siitä, miten pääsin tänne asti on syventyny ihan valtavasti. En todellakaan oo ansainnu paikkaani pelkästään kovalla työllä: tosi iso osa mun menestyksestä liittyy suoraan asioihin, joihin en oo pystyny ite vaikuttamaan.

1. Kansalaisuus. Mä satuin onnekseni syntymään suomalaiseen perheeseen, ja ihan vaan olemalla olemassa "ansaitsin" ihan älyttömät etuudet. Terveydenhuolto, sosiaalietuudet, huippuluokan ilmainen koulutus. Tällaset asiat tuntuu suomalaiselle ihan itsestäänselviltä, mutta Jenkeissä saa ihan erilaisen näkökulman. Ilman sairasvakuutusta, joka puuttuu miljoonilta vähävaraisilta amerikkalaisilta, on turha toivoa saavansa hoitoa. Valtion tuet on ihan älyttömän byrokratian ja kelpoisuusvaatimusten takana, ja sittenkin aika mitättömiä. Ja yliopistojen lukukausimaksut on jotain niin järjetöntä. Mulle MAKSETAAN siitä, että hankin korkeakoulututkinnon! Moni valittaa että opintotukea annetaan liian vähän, mutta hei, opintotukea ANNETAAN ILMAISEKSI että opiskelijat pystyy maksaan vuokran ja syömään. Ei muuten oo kovinkaan yleistä ympäri maailmaa.

2. Rotu / etnisyys. Harvempi tulee ajatelleeks valkoista "rotuna", mutta rotu se valkoinenkin on. Koska mä oon valkoihoinen, mulla on valtava etuoikeus siinä, että en oo ikinä joutunu kyseenalaistamaan itseäni. Mun ihonväri on "normaali", keskiverto, tavallinen. Muut värit on poikkeavia, erilaisia, eksoottisia. Suomessa kaikki on niin hiton valkoisia että rotua / etnisyyttä tulee ajatelleeks yleensä vaan kun joku vastaantulija näyttää erilaiselta kun itse. Se en oo ikinä minä jota tuijotetaan tai jota pidetään erilaisena vaan sen takia että iho on tietyn värinen tai silmät tietyn muotoiset. Mutta kaikki me ollaan ihmisiä ulkonäöstä riippumatta. Omasta etuoikeutetusta asemasta käsin voi olla vaikea huomata miten paljon on hyötyny elämässä rodun /etnisyyden takia, ja miten paljon huonompaan asemaan joku muu on joutunu alusta lähtien. Jenkeissä on käyny tosi selväks, että muut kun valkoihoiset on lähtökohtaisesti heikommalla pohjalla ja jatkuvan syrjinnän kohteina. Ne asuu huonommilla alueilla, saa pienempää palkkaa ja koulutuksen taso on huomattavasti heikompaa. Ihan vaan sen takia että ne näyttää erilaiselta kun valkoihoinen valtaväestö.

3. Sukupuoli. Oon siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että koen hyötyneeni sukupuolestani enemmän kun kärsiny, erityisesti koulutuksessa. Oon aina ollu se stereotyyppinen kiltti tyttö, joka tekee läksynsä ja tulee toimeen opettajien kanssa. Suomalainen koulujärjestelmä suosii tyttöjä siinä mielessä, että tohon muottiin sopivien on helppo edetä ja pysyä huipulla. Oon ite ollu ala-asteelta tähän päivään asti luokan parhaimmistoa, koska oon oppinu "oikean" opiskelutavan ja noudattanu sitä. 




Nää etuoikeuden muodot (ja tässä oli vaan pari) on tottakai yhteydessä keskenään, ja on yhdessä vaikuttanu siihen, mihin oon päätyny elämässä. On se helppoa olla suomalainen valkoihoinen nainen. Jos olisin esimerkiks tummaihoinen somalialaistyttö, osaisin tuskin edes lukea ja mun sukupuolielimet olis silvottu vuosia sitten kulttuuriperinteiden takia. Ei hyvä. :P

Voisin helposti kärsiä valkoihoisen naisen syyllisyydentunteesta, mutta se nyt ei oo hirveen hyödyllistä. Ennemmin oon kiitollinen kaikesta siitä, mitä oon saanu, oli se sitten itse ansaittua tai ilmaiseks saatua. Ja koska oon näin onnekkaassa asemassa, koen että mulla on vastuu antaa takaisin niin paljon kun ikinä pystyn. Naisten oikeuksiin erikoistumalla pystyn hyödyntämään kaikkea, mitä mulla on, ja tekemään töitä sen eteen, että muidenkin ihmisoikeudet toteutuu yhtä hyvin taustasta riippumatta.

Jos tää sai aikaan omantunnontuskia, kiitollisuutta, mitä vaan ajatuksen alkuja, niin hyvä. Jos haluat tämän seurauksena tehdä jotain hyödyllistä, lahjoita Amnestylle ;)