19.4. oli yks vaihtovuoden ehdottomista kohokohdista: Lee DeWyzen keikka ♥ Tän ihmisen takia oon täällä :))) Lee voitti American Idolin 2010 ja muutti mun elämän suunnan. Sen musiikin ansioista pystyin jättämään taakseni pitkän parisuhteen, jonka takia en edes vakavissani harkinnu vaihtoon lähtöä. Leen takia halusin Chicagoon että voisin mennä sen keikalle, ja 2,5 vuotta sen ensimmäisen ajatuksen jälkeen unelma kävi toteen :)
Keikka oli jotain ihan uskomatonta. Itkin melkein koko ajan :'D
Yllä Hallelujah, jonka Lee laulaa paremmin kun kukaan muu ikinä. Sanonpa vaan. :)
Itse keikan jälkeen tuli vielä suurempi kohokohta: pääsin takahuoneeseen tapaamaan Leen ♥
Uskomatonta mutta totta: sain kertoa sille kasvotusten että oon vaihdossa sen ansiosta :) Ja että rakastan Chicagoa ja muutan sinne 2015 kun saan maisterin tutkinnon kasaan :) Lee oli älyttömän mukava! Sain varmaan 5-10 halausta, menin sekaisin laskuissa x)
Tuntuu tosi absurdilta että oon päässy tekemään ja kokemaan niin paljon upeita asioita tän vuoden aikana, ja kiittämään Leetä henkilökohtaisesti kaiken tän mahdollistamisesta. Mulla on ilmeisesti PALJON hyvää karmaa, koska kuka oikeesti pystyy elämään unelmiaan tällasessa mittakaavassa? Jotkut tietää paremmin kun toiset että tästä miehestä on aikanaan puhuttu ja paljon, ja NHL-lätkää on odotettu kun kuuta nousevaa, ja Chicagoon on hinguttu kieli pitkällä, ja ja ja. Olis pitäny tehdä unelmalista ennen lähtöä, siltä listalta olis meinaan monta kohtaa tullu ruksittua yli :)
Ei kai tässä enää paljon enempää voi toivoa vaihtovuodelta. Tai no yhtä pienen pientä (eli SUUREN SUURTA) juttua vielä, mutta parin kuukauden päästä sekin voi olla lähellä :) Mutta en halua puhua siitä :D
Toivottavasti tästä saa jonkunlaista kuvaa siitä, millaista mulla on ollu täällä, näiden unelmien keskellä eläessä. Ihan varoituksen sanana tässä vaiheessa kevättä: en oo ihan sama tyttö kun olin elokuussa Suomesta lähtiessäni. Toivon että jaksatte olla kärsivällisiä mun kanssa kun taas nähdään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti