Nyt alkaa tulla seinä vastaan Madisonin kanssa :(
Kaikille on varmaan jo tullu selväks että olisin mieluummin Chicagossa. Oon onneks päässy käymään joka toinen viikonloppu koko syksyn ajan, mutta se ei vaan enää riitä. En tiedä onko riittäny tähänkään asti. Muutaman päivän ajan on aina hyvä fiilis viikonloppureissun jälkeen, mutta puolivälissä iskee usein koti-ikävä. Ei Suomeen, vaan Chicagoon. Oon löytäny paikkani maailmassa ja tuntuu tosi pahalta olla niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. :(
Nyt jo huolestuttaa miten selviän keväästä. Joululoma kestää onneks kuukauden ja mulla on perjantait vapaita kevätlukukaudella, joten voin lähteä jo torstai-iltana ja tulla takas myöhään sunnuntaina. Mutta tuskin pystyn reissaamaan edestakaisin joka viikonloppu. Tiedän että oon ihan älyttömän onnekas kun pystyn ylipäätään opiskeleen Yhdysvalloissa ja tuntuu kiittämättömältä valittaa, mutta kun on vaan paha olla :(
Kun olis edes lätkää niin helpottais kummasti. Ei olis varmaan tätäkään "kriisiä" tullu vastaan. Alamäki lähti siitä, kun Chicago Bears hävis pelinsä jatkoajalla, tasoitettuaan ensin pelin ihan viimeisellä sekunnilla. Tiesin että ketään ei joko kiinnosta tai sit ne on vahingoniloisia koska paikallisjoukkue meni just ja just meidän (=Bearsien) ohi sarjataulukossa. Tässä vaiheessa kautta sillä alkaa olla oikeesti merkitystä, koska vaan lohkon voittaja menee varmuudella playoffeihin. Täällä on vaan niin yksin ton jenkkifutiksen kanssa. Ja jos NHL olis alkanu ajallaan tai edes reippaasti myöhässä tähän mennessä, mun ei tarvis välittää yhtään niin paljoo ja tappiot ei myöskään kolahtais yhtä pahasti.
Viitsisittekö mitenkään kirjottaa Joulupukille että hoitais ton työsulkuhomman kuntoon? Arvostaisin sitä kovasti. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti